torstai 26. toukokuuta 2016

Jäähyväiset Munkkiniemelle

Olen muuttamassa! Löysin viimein kahden vuoden etsimisen jälkeen minulle oikean uuden kodin ja nyt muutto alkaa olemaan käsillä.

Parin viikon sisällä siirrän koko maallisen omaisuuteni Munkkiniemestä Haagaan. Kotini on vallannut kymmenet muuttolaatikot ja niiden tieltä on jo sohva ja iso ruokapöytäni myyty pois. Uuden kodin sisustukselle en ole juurikaan vielä uhrannut ajatusta. Se syntynee sitten joskus.

Sen sijaan olen hyvästellyt Munkkiniemeä käymällä viimein tutustumassa täällä sijaitseviin Alvar Aallon koti- ja ateljeemuseoihin.

En ole oikeastaan koskaan fanittanut Alvar Aaltoa vaan olen lähinnä pitänyt hänen arkkitehtuuriaan epäkäytännöllisenä ja hankalana. Kahden museokierroksen aikana muutin kuitenkin mielipiteeni ja aloin näkemään hienouden hänen ajattelussaan. Suosittelen siis vierailua niin faneille kuin ei-faneillekin!

A:n ottama kuva kotitalon olohuoneesta

Kävin kotimuseossa Riihitiellä seuranani ystäväni A, joka oli käymässä Suomessa. Sekä kotitaloon että ateljeehen pääsee vierailulle ainoastaan osana opastettua kierrosta (ne pidetään yleensä englanniksi, sillä suurin osa vierailijoista on turisteja). Kotitalossa ne lähtevät iltapäivällä tasatunnein (katso tarkemmat tiedot nettisivuilta) ja ateljeessa kaksi kertaa päivässä. Jännitin etukäteen puhutaanko opastuksessa vain arkkitehdeille mielenkiintoisia teknisiä asioita, mutta pelkoni ei onneksi käynyt toteen. Opastus oli hyödyllinen ja mielenkiintoinen, yksi parhaimpia kuulemiani.

A:n ottama kuva kotitalon yläkerran makuuhuoneesta

Aallon kotitalo on rakennettu vuosina 1935-1936 ja ensimmäisten vuosikymmenten ajan talo toimi myös arkkitehtien työtilana. Siellä on varmasti käynyt aikamoinen hyörinä!

A:n ottama kuva kotitalon työtilasta

Maisema kotitalon työnurkkauksesta Kadettikoululle

Talo on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka tuli huomattua vasta oppaan kerrottua asioista. Kaikki pienetkin asiat oli suunniteltu ja otettu huomioon. Talossa asuttiin vielä 1990-luvulla, joten kaikki ei tietysti periydy tuolta 1930-luvulta. Yllätyin siitä, kuinka monessa kohtaa tuli vastaan japanilaista tyyliä enkä enää yhtään ihmettele miksi niin monet aasialaiset ovat kiinnostuneita Alvar Aallon arkkitehtuurista.

Japanilaistyylinen piha

Ateljee rakennettiin vuosina 1954-1955, kun kotitalon työtila jäi auttamatta pieneksi kasvavalle arkkitehtitoimistolle. Nykyään ateljeen tiloissa toimii arkisin Alvar Aalto säätiö. Arkkitehtien työpisteet ja työvälineet ovat muuttuneet vuosien varrella. Nykyään jokaisen pöydällä nököttää tietokone.




Hämmentävin seikka molemmissa rakennuksissa on se, että ne ovat kadulle päin hyvin luotaan työntäviä ja niitä ympäröi korkea valkoinen muuri. Talot eivät todellakaan ole kutsuvan näköisiä ja ehkä niin on tarkoitettukin (tämä jäi vähän epäselväksi: miksi ihmeessä näin?). Erityisesti ateljee asettuu kuitenkin ympäristöönsä täydellisesti ja rakennuksen katto laskeutuu samassa kulmassa viereisen kadun kanssa. Ehkä siksi en ollut noteerannut koko rakennusta, vaikka olin kulkenut siitä ohi kymmeniä kertoja.

Ateljee kadulta päin kuvattuna

Sisäpihan puolelta sen sijaan molemmat rakennukset ovat aivan eri näköisiä: paljon ikkunoita ja upeat istutukset, tarkkaan mietityt pengerrykset ja pihan muodot. Kauniita taloja!

Ateljeen pienoismalli pihan puolelta kuvattuna

Olen iloinen, että viimein sain vierailtua molemmissa taloissa!

2 kommenttia:

  1. Onnea uuteen kotiisi Haagaan! Ihana vihreä kaupunginosa.

    Tuossa yhdessä kuvassa on tuo Mehiläispesävalaisin vai mikä sen nimi onkaan. Olen joskus haaveillut sellaista itselleni.

    Rakennus ei ole ulospäin mikään kaunistus, mutta nuo sisäkuvat ovat viehättäviä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!