sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Ammuuuuuu

Minulla oli taannoin ilo tavata ensimmäistä kertaa joukko ylämaan lehmiä. Minusta ne ovat kauniita eläimiä ja olen harmitellut kun en nähnyt niitä laiduntamassa Skotlannin reissullani vuonna 2010. Kun nyt tarjoutui tilaisuus nähdä ylämaalaisia täällä Etelä-Suomessa, tartuin siihen innoissani.


Nämä lehmät asustelevat Hämeenlinnassa Tiirinkosken tehtaan pihapiirissä. Tilalla asuu myös ainakin lampaita, kukko, kissoja ja koira. Kanojakin ehkä, mutta niistä en saanut näköhavaintoa. Nettisivujen mukaan kesäisin tilalla on myös kaneja! Vanhassa navettarakennuksessa toimii tänä päivänä iso sisustusliike, jonka uumeniin seuralaiseni katosivat. Itse jäin pihamaalle tervehtimään ylämaan lehmiä.

Olin etukäteen hyvin innoissani ja vähän jännittynytkin tapaamisestamme. Lehmät eivät yllättäen kuitenkaan olleet vierailustani moksiskaan vaan jatkoivat tyynesti heinän syöntiä. Nuo otukset ovat niin valtavan kokoisia ja voimakkaan näköisiä, etten ihan hirveästi uskaltanut häiritä tyyppien hengailua. Muutamaa yletyin kuitenkin silittämään ja yksi nuolaisi jopa kättäni (lehmän kieli on yllättävän karhea ja kova).


Yhden selkää silittäessäni totesin yllätyksekseni, että tuo ylämaan lehmien pitkä karva tuntuu kädessä hämmentävän paljon ihmisten hiuksilta.


Lehmillä oli myös yksi pikkuinen vasikka! Se oli suloinen kuin mikä ja niin pikkuruinen muiden turjakkeiden rinnalla.


Olin huumaantunut tapaamisestamme. Ylämaan lehmät ovat kyllä hienoja eläimiä.

Olen viime aikoina yrittänyt tyhjentää keittiön kuiva-ainekaappia aineista, joiden parasta ennen päivä on lähellä tai mennyt jo aikaa sitten. Yksi tällaisista murheenkryyneistä on Maizena-maissitärkkelysjauho. Miksiköhän olen edes ostanut koko paketin, kun tuntuu ettei sitä käytetä oikein mihinkään. Olen aina välillä guuglaillut reseptejä, joihin sitä voisi käyttää ja kerran reseptejä selatessani löysin Dansukkerin helpon Pavlovan marenkikakun. Siihen ei tule kuin hiukkasen Maizenaa, mutta resepti itsessään vaikutti niin herkulliselta, että päätin kokeilla sitä.


Esteettisesti en päässyt (tälläkään kertaa) samaan lopputulokseen kuin reseptin tekijät, mutta hyvää oli silti. Käytin marjojen sijasta raparperiä (koska menossa on myös pakastimen tyhjennysoperaatio), mitä en oikeastaan suosittele teille. Ei se nyt pahaa ollut, mutta kannattaa pysytellä reseptin marjoissa ja laittaa ne tuon vaniljakastikehässäkän päälle. Itse koristelin kakun suklaahipuilla. Nam!

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!