Täytin kuukausi sitten vuosia ja sain siskoltani lahjaksi elämäni ensimmäisen orkidean. Olen onnistunut pitämään sen hengissä kuukauden ajan, joten toivoa nähtävästi on. Kaunis kukka ilahduttaa minua keittiön pöydällä, johon paistaa aamuaurinko.
Juhlin vuosipäivääni
Ragussa, jossa saimme pöydän lasikaton alta sisäpihalta. Valo tulvi sisään isoista ikkunoista ja ihailimme vanhojen talojen sisäpihaa. Söimme kolmen ruokalajin yllätysmenun, joka oli melkein yhtä hyvä kokemus kuin edellisenikin
lokakuussa.
Tälläkin kertaa aluksi pöytään tuotava leipäkori oli herkullisuudessaan kuin yksi ruokalaji. Se sisälsi neljää erilaista leipää ja levitettä, joita oli kiva napostella alkuruokaa odotettaessa. En enää muista mitä ruokia yllätysmenuun kuului sinä päivänä, mutta ruoka ja viinit olivat kyllä hyviä.
Jälkiruoka oli meille kaikille vähän pettymys siksi, että se sisälsi lakritsia ja valkosuklaata, kun odotimme enemmänkin jotain suklaista ja makeaa. Makuyhdistelmiltään lakritsijälkkäri oli kuitenkin onnistunut ja itselleni lakritsi maistuu, toisin kuin pöytäseurueelleni. Sinänsä lakritsi on mielestäni uskalias valinta yllätysmenun jälkkäriksi, sillä se jakaa mielipiteitä voimakkaasti.
Iltamme oli onnistunut ja meillä oli oikein hauskaa tummuvan taivaan alla. Edelleen tykkään kovasti Ragusta.
Niihin aikoihin taisi sataa tämän talven viimeiset lumet, sillä yksi kaunis aamu otin kuvan lumen koristelemista oksista.
On silti kivaa, että lumi on enää pelkkä muisto ja nurmikot alkavat jo vihertää. Kesä on ihan kulman takana! Ihan vielä en ole uskaltanut viedä talvitakkia ja -kenkiä varastoon, sillä aamut ovat olleet epävakaisia. Luulenpa, että saamme vielä vappuna perinteiset rakeet taivalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!