Vähän merimiehistä, keskiolutjazzista ja valvomisesta

Tiedättekö vanhan suomalaisen bändin nimeltä Sir Elwoodin hiljaiset värit? Heidän keskiolutjazziksi luonnehditusta musiikista on tehty näytelmä, tai itse asiassa musikaali, Kotkan kaupunginteatterissa!

Kuulin siitä loppusyksystä ja skannasin nopeasti läpi ystäväni, jotka saattaisivat olla siitä kiinnostuneita. Löysin kaksi Elwoodien musiikista pitävää kaveria ja nyt helmikuussa käänsimme auton nokan kohti Kotkaa ja legendaarista ravintola Kairoa.

Merimiesravintola Kairo on toiminut Satamakadun tiloissa vuodesta 1938, mutta sen tarina alkoi jo vuonna 1879. Läheinen satama on antanut paikalle leimansa ja syyn olla olemassa. Aikaisemmin kapakalla on ollut hurja maine, mutta nykyään Kairo toimii historiansa tuntevana ruoka- ja tanssiravintolana. En olisi hätkähtänyt, jos Jack Sparrow olisi kävellyt vastaan. Jo sisääntuloportaikko oli vaikuttava ja seinäkirjoituksia teki mieli jäädä lueskelemaan.

Olimme varanneet pöydän meriaiheisin seinämaalauksin koristellusta ravintolasalista. Söin muikkuja perunamuusilla ja ainakaan siinä annoksessa voin käytöä ei oltu säästelty. Muutenkin annokset oli mitoitettu merimiehille, joten nälkä ei jäänyt, vaikka emme ottaneetkaan alkuruokia. Jälkkäriksi pistelin poskeen suklaafondantin vaniljajäätelöllä. Olisin voinut nuolla sen lautasen, jos olisin kehdannut. Erityisesti tykkäsin siitä, että viinilistalla oli suosikkivalkoviiniäni ja vieläpä laseittain. Gewürtztraminer-rypäleen viinit ovat herkkuani.

Musikaali, jonka nimeksi oli annettu Neiti Kevät, esitettiin samaisessa ravintolasalissa ja meillä oli tosi hyvät paikat. Esitys katsottiin siis samoilta paikoilta pöydistä. Sir Elwoodien musiikki on tunnelmaltaan kaihoisaa ja Juha Lehden sanoitukset ovat koskettavia. Mielestäni hän on yksi Suomen parhaista sanoitusten kirjoittajista.

Esityksen aikana kuultiin 27 biisiä, jotka oli taitavasti koottu näytelmän ympärille. Niistä oli saatu aikaan ihan oikea juoni! Näytelmä oli puoliksi humoristinen, mutta myös vakava draama. Käytännössä juoni keskittyi nuoren naisen, Annin, suhdekuvioihin. Näyttelijät olivat taitavia laulajia ja esittivät biisit hyvin.

Kaiken kaikkiaan kulttuuriretkemme oli tosi onnistunut ja meillä oli oikein hauska ilta. Ehdimme takaisin Helsinkiin hyvin ennen puoltayötä. Jos nyt jäit miettimään mikä bändi se Sir Elwoodit olikaan, niin tästä videosta ja biisistä ehkä tunnistat.

Muuten olen viime viikot ollut sitkeässä flunssassa, jonka merkittävin oire on ollut tajuton väsymys nenän valumisen lisäksi. Viime viikolla sain seurakseni vielä yskän. Minulla ei juuri ikinä nouse kuume, joten on välillä tosi vaikea tunnistaa milloin on oikeasti kipeä ja milloin vain laiskottaa. En osannut tätäkään flunssaa ottaa ihan tosissani silloin kun olisi pitänyt ja nyt sitten olen saanut kärvistellä. Olen perunut suurinpiirtein kaikki iltamenot ja näköttänyt kotona villasukat jalassa. Hyvä puoli siinä on ollut se, että on ollut hyvin aikaa lukea kirjoja.

Yksi vaikuttavimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista on ollut Kotilieden entisen päätoimittajan Leeni Peltosen kirjoittama kirja Valvomo - kuinka uneton oppi nukkumaan. Siinä Peltonen alkaa selvittää järjestelmällisesti mikä on syynä hänen uniongelmiinsa ja kertoo kuukausia kestäneestä selvitystyöstä mielenkiintoisella ja informatiivisella tavalla. Hän käy läpi erilaisia tutkimuksia ja syitä ihmisten unettomuuteen ja kertoo samalla arjestaan neljän-viiden tunnin unien kanssa.

Uniongelmat ovat nykypäivänä jotenkin käsittämättömän yleisiä ja luulen, että ne ovat oire elämänmenon muutoksesta, jossa ihmisen aivot eivät ole ihan pysyneet mukana. Itselläni on aina ollut vaikea nukahtaa ja siihen melatoniini on tuonut suuren avun. Peltosen kirja antoi minulle hyödyllistä lisätietoa melatoniinin vaikutuksista ja käytöstä, paljon enemmän kuin mitä esimerkiksi aikakauslehdistä on saanut lukea. Uuden tiedon johdosta päätin pitää aiempaa enemmän taukoja melatoniinin käytössä.

Loppuun vielä kahvilavinkki: Uusi kantakahvilani on täysin epätrendikäs, mutta siellä on monipuoliset, suhteellisen edulliset tarjoilut ja hyvää haudutettua rooibos-vaniljateetä. Lisäksi sillä on erittäin kätevä sijainti Helsingin ydinkeskustassa ja laajat aukioloajat, ystävällinen palvelu ja ilmainen wifi. No, mikä paikka se on? Sokos-tavaratalon viidennen kerroksen kahvila!