sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Jouluun laskeutumisen aikaa

Syksy tuntui olevan meille armollinen siinä suhteessa, että havahduin vasta nyt auringon valon radikaaliin vähenemiseen. Ei varmaan pitäisi valittaa, sillä Utsjoella aurinko nousee seuraavan kerran tammikuun puolivälissä... Yleensä tässä vaiheessa vuoden kiertoa olen himoinnut appelsiineja jo jonkin aikaa, mutta tänä vuonna puristin ensimmäiset appelsiinimehut vasta nyt ensimmäisenä adventtina.


Olen sairastellut viime viikkoina flunssan sekä kaksi korvakäytävän tulehdusta ja nyt kurkkuun kerääntyy taas jotain ylimääräistä, mitä pitää koko ajan yskiä. Kaaduin tänään päistikkaa jalkakäytävälle kyljelleni, lyhyen ajan sisällä toistamiseen (!), juostessani bussille ja jalkateräni kipeytyi siinä rytäkässä. En käsitä miten oikein kompuroin tällä tavalla! Upouusiin farkkuihin tuli polven kohdalle valkoinen laikku, jonka kotona väritin tussilla takaisin siniseksi. Onneksi löytyi oikea sävy. Mutta nyt saisi tämä raihnaisuus kyllä jo riittää.

Olen etsinyt joulutunnelmaa käymällä  poikkeuksellisen monissa joulumyyjäisissä. Kolmena perättäisenä sunnuntaina olen kolunnut eri puolilla Helsinkiä järjestettäviä myyjäisiä ja tehnyt pieniä ja isoja löytöjä. Kaikissa on ollut ihana tunnelma, kauniita ja kekseliäitä tuotteita sekä iloisia myyjiä. Suloisimmat myyjäiset olivat Tapanilan vanhassa asemarakennuksessa Pikku-Huopalahdessa ja eniten vilskettä oli Vanhalla ylioppilastalolla järjestettävissä myyjäisissä.

Itselleni olen ostanut tuorepuristettua omenamehua (ihana tapa aloittaa aamu!) ja glögin tuoksuista saippuaa. Muutamia joululahjojakin olen löytänyt. Ateneumista ostin joulumarkkinoiden yhteydessä hauskan puusta koottavan pienen poron, joka lähtee ensi viikolla kirjeen mukana Japaniin. Alla olevat kierrätysmateriaalista tehdyt korvikset lentävät puolestaan Mexicoon.


Ensimmäiset joulupaketit paketoin eilen kummilapsille. Tänä vuonna joulun odotus sujuu erityisen ihanissa tunnelmissa, sillä sain siskolta aivan ihanan itse tehdyn joulukalenterin. En vielä tiedä mitä se sisältää, mutta jokaisen päivän kuoressa on ainakin pieni runo tai ajatus. Lisäksi hemmottelin itseäni ostamalla Lauenstein Confiserien upean suklaajoulukalenterin. Se on kuin valtava kirja, joka aukeaa keskeltä. Aukeamalla on talvimaisema ja jokaisesta luukusta löytyy praliineja ja tryffeleitä. En tiedä miten maltan mennä maanantai-iltana nukkumaan!


2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!