maanantai 17. marraskuuta 2014

Aikatauluttamattoman olemisen tärkeydestä

Marraskuun alku on ollut sellaista pyöritystä, että pyykkikori alkoi tulvia yli ja roskis täyttyä valmisaterioiden pakkauksista. En juuri ehtinyt huolehtia kuin kriittisimmistä asioista ja yritin vain pysyä vauhdissa mukana. Miten määräpäivillä onkin tapana etsiä seuraa toisistaan niin, että kaikki tapahtuu yhtäkkiä ja samaan aikaan? Elämässäni on ollut paljon ihania tapahtumia viime viikkoina. Yritän päästä jälleen blogirytmiin, jotta voin kertoa teille niistä kaikista.


Olin alkusyksystä varannut kalenteristani lomaa marraskuulle ja kun loma viimein kaiken hässäkän jälkeen koitti, olin onnellinen etten ollut varannut siihen reissua.

Pääni oli niin täynnä keskeneräisiä tai tekemättömiä asioita, että aloitinkin lomani listaamalla ne kaikki. Jatkoin tekemättömien asioiden läpikäymistä käyttämällä yhden aamupäivän kaikkien kaappien läpikäymiseen ja nostin samalla olohuoneen isolle ruokapöydälle kaikki tavarat, joille piti tehdä jotain. Olen esimerkiksi jo monta viikkoa säilönyt vaatekaapissani villatakkia, jonka sauma oli ratkennut kainalosta. Ihan kuin muistaisin ikinä ommella sitä kuntoon, kun säilytän sitä vaatekaapissani! Muistan sauman aina kun etsin villatakkia päälle laitettavaksi ja silloin en todellakaan ehdi ommella saumoja.

Voitte uskoa, että muutamassa tunnissa olohuoneessani oli pieni kaaos... En suosittelekaan vastaavaa operaatiota ellei edessä ole monta päivää vapaata aikaa ja suunnatonta tarmoa hoitaa kaikki keskeneräiset asiat pois. Minulla oli ja iltapäivällä aloin hoitaa asioita yksi kerrallaan. Voi sitä valmiiksi saamisen ihanaa tunnetta!

Tarkoitus oli lomalla hoitaa paitsi kotia myös itseäni. Aloitin sen seuraavana aamuna käymällä hierojalla sekä nauttimalla lounashetkestä lempikahvilassani Kuppi ja Muffinissa Kalevankadulla. Kiirehdin sisään koleasta ulkoilmasta ja valtasin yhden ikkunapöydän. Kuppi ja Muffinin leivät ja muffinit ovat todella hyviä, mutta kahvila sulkeutuu arkisin jo kuudelta, joten ehdin sinne harvoin. Siksi rauhallinen teehetkeni oli erityisen nautinnollinen.


Lomalla olen myös ehtinyt tehdä ihan oikeaa kotiruokaa, alusta asti ilman puolivalmisteita! Paistoin Teriyakilohta perunamuusin kanssa ja keitin ison kattilallisen gulassikeittoa, jota pakastin kiireisten päivien varalle. Rakastan sakeaa ja mausteista gulassikeittoa, ja vaikka en olekaan onnistunut tekemään yhtä hyvää kuin mitä söin Budapestissä vuonna 2004, on tämä kuitenkin varsin hyvä resepti.
Gulassikeitto

400 g naudan keittolihaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi (tai useampi, maun mukaan)
3 rkl öljyä
1 tl jauhettua kuminaa
1 rkl paprikajauhetta (tai paljon enemmän, maun mukaan)
4 laakerinlehteä
lihafondia maustepullon ohjeen mukaan
1 litra vettä
3 kiinteämaltoista perunaa
pala juuriselleriä
2 punaista paprikaa
2 porkkanaa
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
1 tlk (70 g) tomaattipyreetä
1 tl suolaa
1 tl chilijauhetta (tai paljon enemmän, maun mukaan) 
Poista lihasta ylimääräinen rasva ja leikkaa liha peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä hetki öljyssä kattilassa. Lisää kattilaan kumina- ja paprikajauhe, laakerinlehdet, lihaliemikuutio sekä liha ja 5 dl vettä. Laita kansi kattilan päälle ja keitä lihaa, kunnes se on pehmeää, noin 45 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa. Kuori ja paloittele sillä aikaa perunat, porkkanat ja juuriselleri. Poista paprikoista siemenet ja paloittele paprikat. Lisää perunat, porkkanat, selleri, paprikat, tomaattimurska ja tomaattipyree kattilaan. Lisää vettä sen verran kuin keitto mielestäsi tarvitsee. Keitä, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Mausta suolalla ja chilijauheella.
Kaaos olohuoneessa on pikku hiljaa hellittänyt ja aikatauluttamattoman olemisen myötä meno pään sisällä rauhoittunut. Pyykit on pesty, ja kotini näyttää jälleen ihan asuttavalta. Näissä mietteissä on hyvä suunnata katse ihan kohta koittavaan joulukuuhun.

3 kommenttia:

  1. Tarkoitin siis maisemakuvaa, vaikka on tuo teekuvakin mukava. Nätti luonnonvalo ja teehetkihän on aina kuvaamisen arvoinen :)

    VastaaPoista
  2. Hups, ensimmäinen kommentti tosin katosi. Kiitos kirjoituksesta piti sanomani ja hieno maisemakuva, kuin grafiikan lehti!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!