keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Suomen kesä kauneimmillaan

Olin toissaviikolla mökkeilemässä ensin kovaa virtaavan Kymijoen rannalla ja sitten heti perään rauhallisen järven rannalla Lopella. Suomen luonto näytti kauneimmat puolensa.

Ajoimme veneellä lyhyen matkaa Kymijoella ja maisemat olivat kauniita. Kävimme uimassa virtaavassa joessa ja lähdin uimaan vastavirtaan parinkymmenen metrin päässä olevalle laiturille sitä sen enempää ajattelematta. Huh, luulin etten ikinä pääse perille! Uintitekniikassani olisi hiomista, mutta kyllä virtakin pisti kovasti hanttiin.


Savustimme lohta ja söimme sitä uusien perunoiden ja kantarellikastikkeen kanssa, mikä oli todennäköisesti yksi tämän kesän parhaimmista aterioistani. Serkkuni M löysi mittarimadon, jonka hassussa etenemistavassa riitti hämmästelemistä ja jonka perusteella keksin, että sen nimi täytyy olla mittarimato. Ja se oli! Joku muukin on ihmetellyt tätä hassua matoa, sillä löysin YouTubesta videon mittarimadosta. Se on muuten englanniksi inch worm. :)

Samalla reissulla kävin Siriuksessa, elämysurheilukeskuksessa, joka sijaitsee Pyhtäällä (tunnin ajomatka Helsingistä Kotkaan päin). Siellä voi lentää tuulitunnelissa (kuulosti hurjalta), surffata virtaavassa vedessä (näytti hurjalta) ja kiipeillä köysipuistossa (ei näyttänyt eikä kuulostanut hurjalta, mutta oli sitä silti). Me tulimme Siriukseen kiipeilemään.

Kiipeilypuisto on rakennettu puusta ja vaijereista 3-8 metrin korkeuteen osittain hiekkakentällä ja osittain metsään. Ratoja on vaikeustasoltaan kolmenlaisia, joista me kiipeilimme kaksi ensimmäistä. Olen aikaisemmin kiipeillyt Turun Flowparkissa, jossa oli mielettömän hauskaa. Nämä Siriuksen radat vaikuttivat vähän haastavammilta. Tai sitten olen tullut vanhaksi. Kummin tahansa, kiipeileminen helpotti ensimmäisen radan puolivälissä, kun aloin uskaltaa luottaa vaijereihin ja siihen että ne pitävät vaikken purista niistä henkihieverissä.
 
Kiipeileminen oli hauskaa ja hienoa. Siinä pääsi ylittämään itsensä ja huomasi kuinka nopeasti tekniikan oppi. Urheilun jälkeen palkitsin itseni Siriuksen muhkealla suklaakakulla.

Matka jatkui järven rannalle Lopelle, jossa vuorotellen satoi, ukkosti ja paistoi, ja taivaan värit vaihtelivat sen mukaan. Pieni kesäsade ei haitannut ollenkaan ja kun oikein hikoilutti, järvivesi viilensi mukavasti (silloin järvivesi vielä oli viileää, nythän jo Saimaastakin on mitattu lähes kolmenkymmenen asteen lämpötiloja).




Todella hiki tuli ainakin kun kävin poimimassa runsaan litran verran mustikoita. Paarmoilta ja hyttysiltä piti suojautua päästä varpaisiin, joten sen jälkeen saattoi hyvin pulahtaa uimaan ilman saunaakin. Mustikoista valmistui muuten viime viikolla mustikka-mansikkahilloa.

Lopen keskustan tuntumassa kävin katsomassa Lopen vanhaa kirkkoa, joka on yksi Suomen vanhimmista puukirkoista. Asiakirjat, jotka kertoivat kirkon tarkan iän, ovat tuhoutuneet seurakunnan arkiston tulipalossa 1880, mutta laboratoriossa on selvitetty seinähirsien viimeiseksi kasvuvuodeksi 1666.

Kirkon sisustus on vaatimaton kuten luterilaisilla kirkoilla on tapana. Puu on kuitenkin lämpimämpi materiaali kuin kivi ja kirkko on kodikas. Seinät ovat käsin veistettyä hirttä. Kirkossa on lankkulattia, jonka alle on aikoinaan haudattu vainajia. Kirkon ollessa aktiivikäytössä (ennen uuden kirkon rakentamista 1800-luvulla) miehet istuivat eteläisellä puolella keskikäytävää, koska kirkon yhteydessä ollut asehuone oli lähempänä ja siten he saattoivat puolustaa seurakuntaa vihollista vastaan.


Kirkon vieressä on pieni kotiseutumuseo, jonne on kerätty paljon entisajan hyötytavaroita, joista monen käyttötarkoitusta sai vain arvailla. Hauskaa, että tällaisia paikkoja on vielä jäljellä!

Oli aika monipuolinen mökkeilyviikko urheiluineen ja kulttuureineen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!