Minttua MINTTUA!

Minttu on nyt tämän kesän the juttu minulle. Rakastuin mintulla maustettuun veteen A:n luona Alankomaissa siinä määrin, että päätin toteuttaa saman kotona. Paitsi että en oikeasti harrasta vesikannuja jääkaapissa, joten en toteuttanutkaan. Tajusin tämän seistessäni minuuttikaupalla ruokakaupassa minttuhyllyn edessä miettiessäni mihin ihan oikeasti sitä minttua pistäisin. Lisäksi hämmennyin siitä, että minttuja on erilaisia ja että se "tavallinen" minttu Suomessa on aika mitättömän näköistä. Jäi sillä kertaa kauppaan.

A herätti kiinnostukseni minttuun myös juomalla Benelux-turneellamme joka paikassa minttuteetä (siis tuoreita mintunlehtiä haudutettuna kuumassa vedessä). En itse silloin vielä maistanut minttuteetä, sillä yleensä teehammastani kolotti kahvilaan pysähtyessämme niin, että oli pakko ottaa ihan oikeaa teetä. Olikin hauska yhteensattuma, että toissa viikolla eräänä aamuna jo aamuteen nautittuani menin Munkkiniemen Delivo-kahvilaan odottamaan kyytiä päivän seikkailuihin, kun huomasin että sieltä sai sinä päivänä juurikin minttuteetä tuoreista mintun lehdistä valmistettuna. No olihan sitä maistettava!

Vaikka nuo muutama hassu mintun lehti ei ollut mitään verrattuina niihin pensaisiin, joita A:n teelasiin laitettiin, oli tuokin aika makoisaa. Tämä sillä seurauksella, että seisoin seuraavana päivänä jälleen kaupassa minttuhyllyn edessä miettimässä joko ostan sitä kotiin. Kävin jälleen käytänkö-sitä-sitten-varmasti-keskustelun itseni kanssa ja päädyin ostamaan myös alkoholitonta pahvitölkissä myytävää Mojito-juomaa, Stockan herkussa kun olin. Ajattelin sen varmistavan, että tulen käyttäneeksi yrtin ennen kuin se nahistuu.

No arvatkaa käytinkö? Lähdin reissuun seuraavalla viikolla ja minttu oli koskemattomana jääkaapissa. Otin siitä lehdet irti ja pistin pakastimeen.

Kun palasin reissusta, kävin ruokakaupassa ja ostin uuden tuoreen mintun. Huomatakseni, että Mojito-juomani on täydellistä sellaisenaan eikä kaipaa minttua ollenkaan. Ja että se suomalainen minttu on paitsi mitättömän näköistä myös aika miedon makuista. Olisi vaan pitänyt ostaa sitä vahvaa minttua. Mutta onneksi minttutieni on vasta alussa.

PS. Teimme Piikkipaatsaman kanssa mielenkiintoisen retken Sipooseen. Hän kirjoitti siitä niin hyvän postauksen otsikolla Sipoo - onko siellä mitään?, ettei minulla ole siihen mitään järkevää lisättävää. Käy lukemassa päivästämme täällä.