Aikaisemmilta kerroilta tutut riikinkukot olivat jälleen yksi suurimmista nähtävyyksistä. Joko niitä oli tosi paljon tai sitten ne olivat nopeita. Näimme niitä nimittäin tosi usein. Oli hassua, että ne ovat niin kesyyntyneitä, että tulivat hyvin lähelle ihmisiä.
Pieni seuralaiseni, joka oli ensimmäistä kertaa Korkeasaaressa, ilmoitti ensin, ettei halua nähdä karhua. Mutta ei se karhu sitten ollutkaan niin pelottava, kun välissä oli iso muuri ja vallihauta. Mutta kuuma sillä karvaturrilla varmasti oli.Kamelit olivat vähän toimeliaampia, kun ovat varmasti tottuneet vielä vähän lämpimämpään. Silti tämä yksilö chillaili rennosti.
Myös gundit ottivat rennosti (alimmainen gundi ei tainnut olla kovin tyytyväinen tilanteeseen). Muutama gundi juoksi ylös alas pystysuoraa kallioseinämää uskomattomalla vauhdilla, vaikka ne eivät todellakaan näyttäneet kovin ketteriltä otuksilta.
Ihmettelin jälleen Korkeasaaressa, että pääsylipun hintaan ei kuulu saaren karttaa (eikä sellaista ilmeisesti ole ostettavissakaan, ainakaan lippumme myyneellä pisteellä ei ollut karttoja). Viitat saarella olivat ajoittain puutteellisia ja kartasta olisi ollut apua, kun etsimme tiettyjä eläimiä. Nettisivuilla on kuitenkin kartta (plussaa siitä) ja sen voi tulostaa etukäteen mukaan (jos hoksaa). Se löytyy nettisivujen etusivulta aivan ruudun vasemmasta alalaidasta. En kuitenkaan saanut sitä kännykällä luettavaan muotoon, valitettavasti.
Söpöjen eläinten tiirailujen jälkeen kävimme syömässä jätskit Eteläesplanadin ja Korkeavuorenkadun kulmassa Cafe Kioskissa, josta sai taivaallista pehmistä lämpimän omenapiirakan päällä. En tiedä mitä he pehmikseensä laittavat, mutta en ole aikoihin maistanut yhtä hyvää. Istuskelimme pitkän tovin katoksen varjossa ja päivittelimme miten voikin olla niin hyvää.
Aikas hyvä kesäpäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!