maanantai 17. helmikuuta 2014

Sohvatyynyjä ja anteeksiantoja

Viime viikko on mennyt flunssan kourissa ja aika tylsämielisissä mielialoissa. Sohvalla on ollut hyvä löhötä, sillä löysin vuosien etsimisen jälkeen täydelliset sohvatyynyn päälliset (en voi uskoa, että hehkutan niitä täällä) H&M:n kevätmallistosta. Hinta oli edullinen ja hauskaa on, että ranskankielisessä tekstissä mainitaan teet ja kakut. Fontti on kaunis, mutta tuon pikkulinnun tilalla olisi voinut olla vaikka pikkuinen siili... No, kaikkea ei voi saada.

Sairastaessa on ollut aikaa tuijottaa eläviä kuvia, joten katsoin aikani kuluksi Yle Areenasta ensimmäisen tuotantokauden Les Revenants -sarjaa. Tuon ranskalaisen sarjan suomenkielinen nimi on Kuolleista palanneet ja se on katsottavissa pelkästään Areenassa. Katsoin lähes koko tuotantokauden yhdeltä istumalta ja olin sen jälkeen yksi zombi itsekin. Olin jo kertaalleen päättänyt, etten katso sitä, kun näillä on tapana tulla uniin, mutta sitten kuulin useamman tahon hehkuttavan sitä enkä enää pystynyt vastustamaan kiusausta.

Sarja oli aika hyvä eikä siinä mässäilty zombeilla tai raakuuksilla. Se sopii siis vähän herkkähermoisemmillekin. Jännitys oli rakennettu tilanteilla ja aavistuksilla, sillä zombit itsessään esitettiin ihan "tavallisina" ihmisinä. Sarja oli hyvää kieliharjoitusta, mutta toimii myös tavallisena laadukkaana jännityssarjana.

Lauantaina en jaksanut enää sairastaa vaan sovin E:n kanssa treffit Tapiolaan, jossa kävimme teellä Théhuoneella. Join kannullisen Classic Winterblend -nimistä maustettua voimakasta mustaa teetä, jossa maistuivat manteli, kaneli, omena ja vanilja. Se sopi hyvin tukkoiselle nenälleni ja oli muutenkin tosi herkullista.


Tapiolan teehuone ei ole kahvila perinteisessä mielessä (vaan teehuone!) eikä siellä ole samanlaisia tarjoiluja kuin esimerkiksi Eerikinkadun teehuoneella. Täältäkin sai kuitenkin tilattua pientä naposteltavaa teekannun oheen.


Täytettyämme vatsamme ja rauhoitettuamme mielemme hyvällä täydellisesti haudutetulla teellä käpsyttelimme Kino Tapiolaan elokuviin. En ollut aikaisemmin käynyt siellä ja se olikin todella sympaattinen paikka ja taatusti jotain muuta kuin ketjuleffateatterit. Hurmaava vuonna 1955 perustettu elokuvateatteri on harvoja pääkaupunkiseudun edelleen alkuperäisessä asussaan olevia elokuvateattereita. Konehuone on kuitenkin täysin uudistettu, mikä takaa näytösten korkean laadun.
 
Elokuvalippua ostaessani (saliin ei muuten myydä paikkalippuja eli kannattaa olla ajoissa) nappasin kuvan myyntitiskistä, joka mielestäni kuvasi hyvin koko elokuvateatteria. Ei mitään paperikuppeja vaan kunnon posliinikupit ja maljakossa tuore kimppu tulppaaneja! Äh, nyt huomaan, että olihan tuossa myös paperikuppeja take away -kahville... :)


Elokuva, jonka kävimme E:n kanssa katsomassa oli Philomena, joka kertoo vanhasta irlantilaisesta naisesta, joka lähtee etsimään nuorena synnyttämäänsä lastaan, josta hänet erotettiin vastentahtoisesti. Pääosaa esitti Judi Dench, joka on, no, loistava ja ehkä yksi maailman parhaimmista näyttelijöistä. Tässä hänen roolihahmonsa oli aavistuksen rasittava, mutta elokuva oli loistava. Käy katsomassa elokuvan traileri:


Tarina oli koskettava ja yksi jos toinenkin elokuvasalissa pyyhki kyyneliä useammassa kohdassa. Loppu oli yllätyksellinen ja se sisälsi tärkeän opetuksen anteeksiannon merkityksestä ei niinkään sen kohteelle vaan anteeksiantajalle itselleen. Viha ja katkeruus satuttavat eniten niiden kantajaa, kun niiden kohde harvemmin vähät välittää asiasta. Elokuvan roolit kääntyivät lopussa hauskasti ympäri: höperö vanha mummo olikin viisaampi kuin BBC:n korkealuokkainen toimittaja. Tämä oli niitä elokuvia, joista jää pitkäksi aikaa mieleen itämään jotain, vaikka elokuvateatteri on jäänyt jo kauas taakse.

2 kommenttia:

  1. Hei, Petra!
    Ensimmäinen, muttei suinkaan viimeinen vierailu blogissasi. Kauniita kuvia Pariisista, joka on vielä kokonaan kokematta. Tiedän, kenen puoleen kääntyä, kun tarvitsen vinkkejä Pariisin lomaa varten! Kuluva vuosi tosin on varattu Barcelonalle Firenzelle. Ensin mainitussa käy pääsiäisenä helssaamassa kummilasta, jälkimmäisessä syksyllä juhlistamassa ystävän eläkeuran alkua. Josko sen jälkeen olisi vuorossa Pariisi.
    Terveisin, Minna H
    PS. Toivottavasti flunssa on karistettu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Minna ja tervetuloa blogiini! Olen tosiaan aivan hullaantunut Pariisiin. :) Sinunkin tulevat reissut kuulostavat jännittäviltä! Vietin teini-ikäisenä päivän Firenzessä ja ihastuin silloin kaupunkiin ja sen taianomaiseen tunnelmaan. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen sinne uudelleen. Mukavia reissuja!

      Poista

Kiitos kommentistasi!