The look

Viime aikoina on tullut keskityttyä ulkonäöllisiin seikkoihin olosuhteiden herättämänä kun ilmat ovat kylmenneet. Olen muutamaan otteeseen edellisinä viikkoina havahtunut siihen, että päälläni ei olekaan kovin säähän soveltuvat vaatteet. Vahingosta viisastuu ja olen korjannut asian seuraavana päivänä.

Kuten niin monena vuonna aikaisemminkin ilmojen viilennyttyä lankakorini alkaa vetämään minua puoleensa. Mietin jonkin aikaa mitä hyödyllistä (ja suhteellisen helppoa) keksisin kutoa, sillä villasukkavarastoni on tällä hetkellä riittävä vuosiksi eteenpäin. Keksin, että voisin kutoa itselleni ranteidenlämmittimet, jotka jättävät sormet vapaiksi näppäillä mp3-soitinta tai kännykkää. Varret ovat kuitenkin sen verran pitkät, että sormet saa tarvittaessa vedettyä piiloon lämpimään. Lankakorista löytyi ilokseni ihanaa vihreää merinovillalankaa. Ohjeen kehitin omasta päästäni, mutta jouduin vain kerran purkamaan aloitetun työn, kun työstä oli tulossa liian leveä. Nyt kun vielä saan viimeisteltyä oikean käden työn, niin pääsen kokeilemaan niitä käytännössä!

Siivosin ex tempore vaatekaappini viime viikon lauantaina, heti herättyäni aamulla, täysin yllättäen ja suunnittelematta. (Olen vieläkin vähän hämmentynyt ja iloinen äkillisestä tarmonpuuskastani.) En yleensä ole erotellut kesä- ja talvivaatteita, sillä vaatekaappini lisäksi minulla ei ole muuta paikkaa, missä säilyttää ylimääräisiä vaatteita. Tällä kertaa keksin pistää muutamia kesävaatteita (sellaisia, joita en tule pitämään talvella edes sisätiloissa) vaatekaapin takaosaan, sillä hyllyt ovat epäkäytännöllisen syviä. Siellä ne ovat poissa mielestä seuraavat kahdeksan kuukautta...

Viikkasin uudestaan homssuiset  paitapinot ja pistin ison määrän harvoin pestäviä vaatteita kuten hameita pesuun. Samalla totesin, että moni vaate onkin minulle nyt syksyn tullen väärän kokoinen, joten otin nekin erilleen muista toivoen, että saisin vietyä ne ompelijalle jossain vaiheessa. Muutamia nyppääntyneitä ja huonokuntoisia vaatteita heitin suosiolla roskiin ja muutamia pistin erilleen hyväntekeväisyyttä varten.

Nämä toimenpiteet selkeyttivät kummasti hyllyjä ja seuraavan päivän vaatteiden valitseminen helpottui. Keksin myös muutamia uusia vaateyhdistelmiä piristämään arkea.

Tämän syksyn uusiin hankintoihin lukeutuu H&M:n harmaa tyköistuva mekko. Valmisvaatteista kotelomekot eivät yleensä istu minulle ja tilasin tämänkin sovitukseen vain "huvikseni", muiden vaatteiden ohella. Yllätyksekseni se istui kuin minulle tehty. En ole vielä käyttänyt sitä, mutta ehkä ensi viikolla. En ole aikaisemmin pitänyt töissä kotelomekkoja, joten se vaatii vähän totuttelua.

Tarvitsin myös tälle talvelle uuden talvitakin ja sen hankinnan kanssa meinasi käydä onnettomasti. Yritin menneiden vuosien tapaan optimoida siten, että menisin takkiostoksille siinä vaiheessa kun kaikki mallit ovat tulleet kauppoihin, mutta suurinta osaa ei vielä ole ehditty myydä pois. No, viikko sitten havahduin siihen, että Stockmann ja Aleksi 13 mainostivat talvitakkialennusmyyntejä. Siis syyskuussa! Olin jälleen kerran myöhässä. En vieläkään voi käsittää miten takkialennusmyynti voi alkaa ennen kuin talvikaan on alkanut, mutta kiirehdin siis takkiostoksille työpäivän jälkeen tietokonelaukkuineni ja muine kannettavineni.

Olin epätoivoinen, lopen kyllästynyt ja hikinen jo ensimmäisen kaupan jälkeen. Kolmantena oli vuorossa Aleksi 13, johon loin sisäänastuessani kaiken toivoni. (En olisi tiennyt minne mennä seuraavaksi.) Löysin sieltä vihdoin siedettävän takin, josta pidin kynsin ja hampain kiinni, jotta haaskalintujen tavoin alennusten perässä kiertelevät muut asiakkaat eivät olisi vieneet kokoani.

Olin jo alistunut kohtalooni ja siedettävään talvitakkiini, kun myyjä sattui kysymään voisiko olla avuksi. En edes yrittänyt hillitä itseäni vaan avauduin hänelle ärtyneenä siitä miten voi olla mahdollista, että talvitakki täytyy ostaa monta kuukautta ennen sen oikeaa käyttöhetkeä. (Kokemuksesta tiedän, että marraskuussa minun on turha enää etsiä järkevänhintaista ja sopivaa talvitakkia, sillä kaikki sellaiset ovat myyty.) Hän taisi olla kokenut asiakaspalvelija, sillä hän jätti purkaukseni omaan arvoonsa ja ryhtyi auttamaan minua takin etsinnässä. Sain häneltä niin hyvää palvelua, että meinasin alkaa itkemään. Kakkoseksi jäi se löytämäni siedettävä takki, jossa myyjän mukaan näytin mummolta (ei tietenkään näillä sanoilla), kun sovitin MasCaran villasekoitetakkia, jossa on laivastotakin piirteitä ja kaunis kirjailtu kangas. Loppu hyvin! Kiitin myyjää vuolaasti avusta. Hän tuskin tietää kuinka suuri merkitys kohtaamisellamme minulle oli.

Niin, ja olen viimein löytänyt uudet silmälasit puolen vuoden etsinnän jälkeen! Entiset kehykseni olivat ihanat Francis Kleinit, joissa oli voimakkaat lämpimän ruskeat kehykset kultaisilla ja hopeisilla kirjailuilla sekä "timanteilla".

Kehykset olivat kuitenkin jo aika kuluneet ja linssitkin olivat tulossa tiensä päähän, joten uudet lasit olivat tarpeen. Tykkäsin niin paljon entisistä laseistani, että mitkään muut eivät kiinnostaneet. Francis Kleineja on Suomessa harvassa optikkoliikkeessä ja niissäkin vain muutamia malleja. Olin jo aika epätoivoinen, kun keksin, että voisin vaihteeksi ottaa hengettömät eli kehyksettömät lasit, joissa silmäni tulevat tietysti aivan eri tavalla esiin.

Googlasin siis lähimmän Silhouette-liikkeen ja löysin nämä. Ilokseni sankoihin löytyi kuitenkin vähän bling-blingiä (pienet kristallit kulmissa) eli ihan huomaamattomat nämäkään eivät ole. Väriltään sangat ovat metallisen tumman ruskeat.

Minulla on aikaisemminkin ollut hengettömät silmälasit. Siitä on kuitenkin vuosia ja näin paksusankaisten silmälasien jälkeen kevyet uudet lasini vaativat hieman totuttelua. Valinta on silti  ollut oikea ja tuntuu, että nämä lasit piristävät ja valaisevat ilmettäni.

No niin, olisikohan tässä tarpeeksi ulkonäköasioita vähäksi aikaa. :)