torstai 21. maaliskuuta 2013

Eturivin paikat, makso mitä makso!

Oletteko ikinä ajatelleet miten joissain esityksissä eturivin paikka on hieno juttu, mutta toisissa tilanteissa eturivi on se viimeinen paikka missä haluaa istua? Osallistuin viime viikolla kolmeen esitykseen, joissa kaikissa parhaan paikan perustelut vaihtelivat hauskalla tavalla.

Keskiviikkona kävin A:n kanssa On the Rocksissa katsomassa stand up komiikkaa. Sellaisessa tilaisuudessa eturivi on viimeinen paikka, jonne kannattaa suunnata mikäli ei halua päästä mukaan esitykseen. Illan juonsi Ali Jahangiri, joka on kaiken lisäksi vielä tunnettu siitä, että hän tekee pilkkaa paikalla olevista katsojista. Tilan mallista johtuen rivejä ei ollut kovin montaa, joten olimme kuitenkin vähän riskipaikalla. Säästyimme silti naurunalaiseksi joutumiselta, mutta saimme nauraa vedet silmissä hulvattomille jutuille.

Perjantaina näin Hartwall Areenalla esiintyneen Cirque de Soleilin esityksen Alegria. Olin paikalla kutsuvieraana, joten en tiennyt minkälaiselta istumapaikalta seuraisin esitystä. Yllätys olikin suuri, kun minut ohjattiin permannolle ensimmäiseen riviin. Oli helppo unohtaa, että esitystä oli seuraamassa muutama tuhat muutakin selkäni takana, sillä show vangitsi kaiken huomioni. Tässä tapauksessa eturivi oli paras paikka istua siitäkin huolimatta, että aukijäänyt käsilaukkuni oli illan päätteeksi täynnä ilmassa lentänyttä konfettia, joka toimi lumisateena eräässä ohjelmanumerossa.

Huikeinta esityksessä mielestäni olivat trampoliinihypyt ja korkealla ilmassa tapahtuneet ohjelmanumerot. Esitys oli hyvässä tasapainossa myös hauskuutuksen suhteen, sillä näiden sydämet pysäyttävien hurjien sirkusnumeroiden välissä lavan valtasivat kaksi klovnia, jotka saivat jöröimmänkin nauramaan. Tässä videossa on katkelmia merkittävimmistä ohjelmanumeroista.


Lauantaina kävin kummipoikani kanssa oopperassa katsomassa Robin Hoodin. Uuden oopperatalon päänäyttämöllä lempipaikkani ovat yllättäen toisen parven viimeisellä eli neljännellä rivillä. Oopperassa on harvemmin riskiä joutua mukaan esitykseen (niitäkin tapauksia toki on ollut eli mahdotonta ei sekään ole), mutta näillä paikoilla on parhaimmassa tasapainossa esteetön näkyvyys lavalle ja tekstityksen helppo seuraaminen. Parvella selkänoja ylettyy tukemaan myös päätä, mikä mahdollistaa kokonaisvaltaisen rentoutumisen. Tämä on tietysti makuasia. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät keskipermantoa parhaimpana paikkana ja hyvä niin - emme me kaikki sinne tokalle parvelle mahtuisikaan.

Robin Hood oli jännittävä ja visuaalisesti hienosti toteutettu teos. Tästä videoklipistä saa aika hyvän kuvan siitä millainen produktio on kyseessä.


Esityksen loppu on vaikuttava ja siinä on yllättäen yhteiskunnallinen tähänkin aikaan sopiva sanoma. Siinä kuningas Rikhard Leijonamieli, joka oli palannut ristiretkeltään, toteaa, että hän on väsynyt sotiin ja että kristityt ja muslimit uskovat pohjimmiltaan samaan jumalaan.

Yhdeksänvuotias seuralaiseni arvosti todennäköisesti kuitenkin eniten ryminää ja ryskettä, miekkailukohtauksia ja hauskoja koiria. Jokaiselle jotakin. :)

Löysin Youtubesta myös hauskan klipin siitä kun Robin Hoodia vasta rakennettiin ja harjoiteltiin. Harvinainen tilaisuus kurkistaa kulisseihin!


Robin Hoodin esityksiä on vielä tulossa muutamia. Voin suositella kaikille seikkailumielisille!

2 kommenttia:

  1. torstain esityksessä oli vähän eri paikat! :) t.A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, elokuvissa tykkään yleensä olla keskivaiheilla. En tykkää eturivistä mutten tykkää olla ihan perälläkään.

      Muille tiedoksi: Käytiin A:n kanssa siis katsomassa Bruce Willisin uusi leffa A Good day to die hard. Se oli aikamoinen toimintapläjäys, joka sijoittui Venäjälle, mistä en ihan hirveästi perustanut, mutta henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia. Ja siinä oli Bruce Willis. Pääasia. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!