Viikonloppu Turussa

Pääsin viime viikonloppuna ilokseni fiilistelemään Turun joulutunnelmaa. Kävin perjantaina ystävien kanssa katsomassa Åbo Svenska Teaterissa Hair-musikaalin, joka oli varsin mainio esitys. Jo teatteri itsessään on näkemisen arvoinen kullattuine kaiteineen ja koristeltuine lamppuineen. Musikaali oli hauska ja mukaansatempaava ja seura mitä mainiointa. Esitys oli myös oiva aikahyppy 60-luvulle. Erityisesti mieleen jäi katkelma Martin Luther King Juniorin puheesta:

"Vaarallisia eivät ole ns. pahat ihmiset, vaan hyvät ihmiset, jotka ovat välinpitämättömiä epäoikeudenmukaisuuksien suhteen."

Se antoi paljon ajattelemisen aihetta, vaikka yleisfiilis musikaalissa olikin hilpeä.

Kävimme esityksen jälkeen syömässä, jonka jälkeen halusin vielä ehdottomasti nähdä Turun tuomiokirkon aina niin kauniin joulukuusen valaistuna. Kuusi oli jälleen v-a-l-t-a-v-a.

Perjantaina pyrytti kovasti, mutta se ei estänyt meitä ihailemasta jokirannan uusia patsaita. Näitä piti tosin ihailla vain takaapäin, sillä kinokset estivät rantatörmälle laskeutumisen. Tämä teos kuvaa Venäjän tsaari Aleksanteri I:stä ja Ruotsin kruununprinssi Karl Johania tapaamassa toisensa Turussa vuonna 1812. Patsaat on sijoitettu Åboa Vetus & Ars Novan vastakkaiselle rannalle, oikein osuvalle paikalle. (Tässä yhteydessä ehdimme myös kauhistella tulevan Penninsillan rakentamisen järjettömiä suunnitelmia. Kauniista jokirannasta on ehditty jo kaataa kaksi upeaa vanhaa tammea, vaikka valituskierros on ymmärtääkseni vielä kesken. Voi surkeus ja kurjuus!)

Perjantaina ehdin myös käydä Ars Novassa tutustumassa Anna Tuorin näyttelyyn, jonka teemana on melankolia. Tuorin taiteessa on jännä unenomainen tunnelma ja makeita värejä. Vinkin näyttelyyn sain Eeva Kolun blogista. Koska samalla lipulla pääsi myös Åboa Vetuksen puolelle, kävin tutustumassa jälleen historialliseen Turkuun. Olen nähnyt rauniot muutaman kerran aikaisemminkin, mutta kummasti siellä taas riitti nähtävää. Tutustuin myös muihin Ars Novan taidenäyttelyihin, jotka sijaitsivat yläkerrassa. Siellä minua lopulta kiinnosti kuitenkin enemmän näkymät salattuun puutarhaan, joka kuulunee Rettigin suvun omistukseen ja on museon naapurissa. Sitä ympäröi niin korkeat muurit ja tiheät pensaat, ettei jokikadulta ole toivoakaan saada sinne näkymää. Lumisesta maisemasta selvisi, että puutarhaa koristaa kaunis vanha huvimaja ja Versailles'mainen suihkulähde, jota ympäröi rokokoo-penkit. Ehkäpä teen retken museon yläkertaan seuraavaksi kesäaikaan...

Lauantaina ehdin pyörähtää hiukan ostoksillakin, kun Turussa kaikki kaupat ovat niin kätevästi torin ympäristössä. Kiva löytö muutamien joululahjojen lisäksi oli uudet työkengät. Näitä on jo käytetty ahkerasti tällä viikolla.

Mukavaa joulun odotusta!

PS. Eevan blogissa on muuten aivan ihana Turku-postaus, joka sisältää kaikki ne valokuvat, jotka olisin halunnut ottaa jos vain aurinko olisi paistanut... Käykää vilkaisemassa!