Nyt alkaa kuitenkin helpottaa ja tänään perjantaina töissä oli ihan *tavallinen* päivä. Sain eilen tekstiviestin E:ltä, joka kysyi oliko minulla jo ohjelmaa täksi illaksi. Ihme ja kumma, tällä kertaa ei ollut, joten sovimme tapaamisen (sillä edellytyksellä, että pääsen lähtemään töistä ihmisten aikoihin). E asuu lähistölläni, mutta on muutaman viikon kuluttua muuttamassa kauemmas, joten sovimme tapaamisen "viimeistä" kertaa Munkkaan. (Kyllä E varmasti täällä vielä myöhemminkin vierailee...). Menimme kahville kahvila Torpanrantaan.
Olen tänä vuonna ohittanut Torpanrannan kävelyretkilläni ehkä noin sata kertaa, mutta vain kaksi kertaa poikennut sisään. Kahvila on tosi sympaattinen ja viihtyisä, joten ihmettelen tätä esteisyyttäni. Erityisesti pidän kahvilan lämpimästä valosta (ei taida olla energiansäästölamppuja...) ja isoista ikkunoista, jotka luovat kutsuvan tunnelman rannalle päin.
Kahvila ei sinänsä ole erityisen trendikäs tai erikoinen, mutta tarvitseeko sitä nyt aina ollakaan. Suolaisen, makean ja juotavien valikoima on ainakin laajempi kuin monessa muussa paikassa. Tällä kertaa otin palan fetapiirakkaa sekä chilikaakaon.
Porkkanapiirakka kuiskaili myös vitriinistä, mutta pysyin lujana, sillä vetäisin myös eilen nassuuni Helsingin rautatieasemahallin Robert's coffeessa kermavaahtokaakaon. Heidän täydellisen kaakaonsa salaisuus on kermavaahdon päälle valutettu suklaakastike. Ei ole sen voittanutta!
Kaakaohetki E:n kanssa oli loistava päätös raskaalle viikolle. Pikkupakkasessa Tammikujaa pitkin kotiin kävellessäni jäin hetkeksi tuijottamaan tähtitaivasta.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
PS. Torstaina Robert's coffeen kaakaon jälkeen menin muuten katsomaan Helsingin kaupunginteatteriin Kari Hotakaisen Ritva Valkamalle kirjoittaman Ihmisen osa -näytelmän, jonka pohjalta kirjoitetun kirjan olen lukenut muutama vuosi sitten. Olen tosi arka teatterien suhteen (liian paljon huonoja kokemuksia), mutta olen tyytyväinen että kävin katsomassa tämän. Näytelmä oli samaan aikaan hauska ja koskettava. Näyttelijätyö (ja ilmeisesti myös ohjaus) oli todella laadukasta ja tarina piti otteessaan loppuun asti. Teatterinautintoon vaikutti varmasti sekin, että olin vastaanottavaisessa mielentilassa, jolloin on helpompi keskittyä ja innostua. Tätä näytelmää voin suositella lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!