tiistai 17. heinäkuuta 2012

Hengen ja ruumin ravintoa

Vietin tämän kesän Turunreissullani kokonaisen tunnin Turun tuomiokirkossa. Olen vuosien kuluessa käynyt siellä monta kertaa muun muassa laulamassa kauneimpia joululauluja. (Kerran pistäydyimme sisään uudenvuoden yönä L:n kanssa matkallamme keskustaan. Ikimuistoinen kokemus!) Nyt olin päättänyt kerrankin oikeasti tutustua tähän kirkkoon, jonka tarina alkoi jo yli 700-vuotta sitten.

Tuomiokirkon museossa oli havainnollistettu miten kirkko on kasvanut ja muuttunut vuosisatojen kuluessa. Kirkko on myös palanut useita kertoja (kuten kaikki Turussa jokea lukuunottamatta). Vanhaa esineistöä on kuitenkin säilynyt ja museossa oli näytteillä esimerkiksi satoja vuosia vanhoja pappien kaapuja (sori, en muista millä termillä niitä oikeasti kutsutaan).


Tuomiokirkko on valtavan kokoinen ja sivukappeleita on useita. Kiinnitin huomiota moniin kauniisiin yksityiskohtiin. Kirkko on Turun tuomiokirkkoseurakunnan ahkerassa käytössä, mikä tuo omat haasteensa arvokkaan rakennuksen suojelemiselle.




Kaikista mielenkiintoisista yksityiskohdista huolimatta minua olisi eniten kiinnostanut ne paikat, jonne ei ollut pääsyä. Ihmisluonto. Kirkon torni olisi hieno paikka käydä, mutta sinne ei päästetä vierailijoita. Kirkon kellaria käytettiin hautapaikkana 1700-luvulle asti ja yksi lattian ovista oli ärsyttävän houkuttelevasti raollaan. Kalterit kuitenkin estivät tarkemman kurkistelun.


Samana päivänä oli hankittava myös ruumiin ravintoa, joten kävimme H:n kanssa testaamassa Stefan's Steakhousen, joka on avattu entisen Hermannin paikalle jokirantaan Myllysillan lähelle. Paikka oli oikein tyylikäs, mutta nimi oli mielestämme harjaanjohtava: meille nimi steakhouse tuo mieleen mättöpaikan, mitä tämä ei missään nimessä ollut. Ravintolan omistaja (Amerikan Top Chef -kilpailun finalisti Stefan Richter) on amerikkalainen, joten päättelimme, että steakhouset ovat jenkeissä varmasti hienostuneempia kuin yleensä Suomessa. Tämä ainakin oli.


Annoksissa oli kiinnitetty huomiota ulkonäköön ja asetteluun. Kaikki syömämme oli oikein hyvää. Tässä muutamia kuvia annoksistamme.

Härkäcarbaccio rucolasalaatilla

Raparperi-omenapaistos vanijajäätelöllä

Kookospannacotta ananascarbacciolla

Eräs ystäväni varoitti, että vaikka ravintola on muuten oikein miellyttävä, heidän visiitillään siellä oli häiritsevän meluista. Meidän ruokaillessa meteliä ei ollut, mutta emme olleet liikkeellä ruuhka-aikaan. Ravintolasali on kuitenkin niin tilava, että täynnä ollessaan meteliä varmasti syntyy.

Vielä ennen Turunreissuni päättymistä kävin hakemassa ruokakaupasta Tannisen leipomon skoonelaisia, n. 10 cm levyisiä pehmeitä kaurakeksejä, joiden välissä on kermatäyte. Niitä ei ole toistaiseksi löytynyt Helsingistä.

Skoonelainen

2 kommenttia:

  1. Jee, pääsin blogiin! :) Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa!

    T: ystäväsi H ;)

    VastaaPoista
  2. Hihii, niinpä pääsit! :) Nähdään taas pian uudestaan!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!