Hyvän mielen haaste

Nappasin Petra Pauliinan Sininen Huvimaja -blogista hauskan haasteen, jossa pitää esitellä lukijoille kymmenen asiaa, joista tulen hyvälle mielelle. Tulin hyvälle tuulelle jo pelkästä ajatuksesta, joten päätin itsekin toteuttaa saman. Tässä teille elämäni suolat (sekalaisessa mieleentulojärjestyksessä):

Hyvä kirja
Täydellisyyttä on uppoutua hyvään kirjaan, jota ei malta laskea käsistään. Sellaisia ovat olleet mm. Eve Hietamiehen Yösyöttö, Diana Gabaldonin Matkantekijä ja Jean Heglandin Suojaan metsän siimekseen. Harmillista on, että hyvää kirjaa ei ikinä tunnista päältäpäin eikä niitä löydä varsinkaan silloin, kun sitä eniten kaipaisi. Toisaalta on ihan hyvä, ettei loistaviin kirjoihin törmää joka päivä, sillä sellaisen kohtaaminen on myös tavallaan uuvuttavaa. Yöunet kärsii.

Hyvä musiikki
Yöuneni ovat viime aikoina kärsineet myös tästä intohimosta. Musiikki on aina ollut tärkeä osa elämääni, innoittajani ja mieleni puhdistaja. Kiinnitän lauluissa huomiota sanoituksiin, rytmiin ja yleiseen tunnelmaan. Ja saatan soittaa koko illan samaa kappaletta repeatillä, jos johonkin oikein ihastun. Tänään kuuntelin mm. tätä kaunista Juha Tapion Sateinen aamu -biisiä. Haaveilen aloittavani laulutunnit. Katsotaan miten käy!

Läheiset ihmiset, ystävät ja perhe
Tätä ei kaiketi tarvitse sen tarkemmin perustella. Ei ole iloa ilman muita ihmisiä.

Hyvä ruoka
Arvostan hyvin tehtyä ruokaa, harkittuja makuyhdistelmiä ja kaunista esillepanoa. Käyn kerran pari viikossa ulkona syömässä tavalla tai toisella, toisinaan yksin ja muulloin hyvässä seurassa. Haaveilen roomalaisista illallisista, joissa ruokailu saattoi kestää kuusikin tuntia ja ruokalajeja oli kymmeniä. Muistelen vieläkin kaiholla K:n 30-vuotissynttäreitä, joissa tarjoiltiin illallinen tusinalle vieraita pitkän pöydän ääressä. Oli mielettömän hieno ilta! Eikä pelkästään siksi, että ruoka oli hyvää. :)

Matkustelu, matkojen suunnittelu
Tämä on aika yksiselitteinen juttu: pidän matkustelusta. Reissuja ulkomaille teen noin kerran pari vuodessa, kotimaan tutkimusmatkailua useammin. Parasta on odotus, suunnitelu ja kotiinpaluu. Hassua, mutta tätä mieltä olen! Pidän myös kovasti lentokentistä ja niillä hengailemisesta. Erikoisena pidän sitä, etten ole kymmenien matkojeni aikana ikinä harhautunut Euroopan ulkopuolelle. Ehkä se johtuu pikkutarkasta luonteestani: lähempänäkin on hienoja paikkoja nähtävänä.

Käsillä tekeminen
Tietotyöläiselle parasta vastapainoa työlle on käsillä tekeminen. Välillä teen onnittelukortteja, välillä neulon ja virkkaan. Viimeksi eilen päällystin uuden muistivihon kauniilla kuvilla. Olen aika haka kontaktimuovin kanssa! Lahjojen paketoiminen kauniisti on myös mukavaa.

Hysteerinen nauraminen
Tämä on ihan parasta! On ollut kamala huomata, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän näitä hysterian hetkiä tulee vastaan. Hienoa on sen sijaan olla töissä työpaikassa, jossa tätä ajoittain harrastetaan. Viimeksi nauroimme lounaspöydässä, kun juttelimme koirista. Muutama työkaveri tulee saamaan tänä kesänä koiranpennun ja keskustelimme niiden kasvatuksesta. Ajauduimme laatimaan 10 käskyä koirille. Tiedättehän: kunnioita isäntiäsi, älä tee huorin, älä himoitse lähimmäisesi tohvelia ja niin edespäin. Nauroimme vedet silmissä!

Nukkuminen
Edellinen postaukseni taisi kertoa kaiken tästä. Muistelen, että lukiolaisena laitoin viikonloppuisin herätyskellon soittamaan vain siksi, että saatoin sammuttaa sen ja jatkaa uniani. Ah, sitä nautinnon määrää!

Luonto
Sieluni maisema on kuva järvi-Suomesta, mäntymetsästä, suomaisemasta. Kymmenenä Turku-vuotenani opin paljon myös saaristosta, kareista ja luodoista, eivätkä ne enää tunnu niin vierailta kuin ennen Turku-aikaa. Luonto rauhoittaa ja asettaa asiat omiin mittakaavoihinsa.

Itsensä kehittäminen
Koulumaailma sai onnistuneesti iskostettua mieleeni ajatuksen siitä, että sinä päivänä kun en enää halua oppia mitään uutta, voin yhtä hyvin olla kuollut. Liekö syy siis Y-sukupolven taipumuksissa, nykymaailman menossa, puhtaassa uteliaisuudessani vai henkilökohtaisessa kunnianhimossani (tässä viimeisessä se ei ainakaan ole), joka tapauksessa en muista aikaa tai edes päivää, jolloin ei olisi ollut jokin kehittävä harrastus käynnissä. Kieliä, ammattilehtiä, koulutuksia, sertifikaatteja, uusia haasteita. Olen tosin myös sellaisella alalla (IT), jossa ei parane jäädä makoilemaan ellei meinaa jäädä edelliselle vuosikymmenelle.

Jaan tämän haasteen eteenpäin uudelle blogituttavuudelleni Nanille Yksin ovella -blogiin. Kaikki muutkin voivat napata ja toteuttaa idean kuten minäkin nappasin sen Petra Pauliinalta. :)