tiistai 25. lokakuuta 2011

Realismiako?

Larsson: Silta, kuvan lähde täällä
Kävin tänään tutustumassa Turun taidemuseon kahteen päänäyttelyyn: Carl Larsson - Unelmia harmoniasta ja Crème de la crème - Mestariteoksia Turun taidemuseon kokoelmista. Molemmat näyttelyt olivat kaikessa erilaisuudessaan todella mielenkiintoisia.

Taidemuseon alakerran oli valloittanut Carl Larssonin kaunis ja idyllinen 1800-luvun lopun ruotsalainen maalaiselämä. Akvarelleissa paistaa lähes poikkeuksetta aurinko ja maailma on seesteinen paikka. Kuvia katsellessa alkaa katsojaakin hymyilyttää, sillä niistä välittyy levollinen sunnuntaitunnelma.
Hän (Carl Larsson) loi tietoisesti kuvia onnesta ja perheparatiisista tavoitellen yleisönsä rakkautta. Vaikka kukaan ei voinut kiistää akvarellien herttaisuutta, niitä kritisoitiin myös pinnallisiksi ja kosiskeleviksi. Ne toteuttivat kuitenkin Larssonin tavoitetta jakaa kauneutta ja iloa, sillä taiteen tarkoituksena oli hänen mielestään ennen kaikkea tehdä ihmiset onnelliseksi.
(Lainaus Turun taidemuseon internet-sivuilta näyttelyn esittelystä)

Larsson: Karin rannalla, kuvan lähde täällä

Gallen-Kallela: Akka ja kissa, kuvan lähde täällä
Varsinaisen kontrastin alakerran Carl Larssonin näyttelylle luo yläkerran näyttely Crème de la crème, joka tuo Turun taidemuseon kokoelmasta nähtäville vastaavasti suomalaisia klassikkoja 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Esillä on mm. Akseli Gallen-Kallelan, Helene Schjerfbeckin, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin upeita teoksia.

On todella hämmästyttävää kuinka synkän ja ilottoman kuvan yläkerran kokoelma antaa aikakaudesta, jolloin ne tehtiin. Jäin oikein pohtimaan sitä, että vaikka alakerran Larssonin teokset ovat kaunisteltu kuva totuudesta, ovatko yläkerrankaan suomalaisen taiteen kultakauden teokset ihan realistisia kuvauksessaan. Niissäkään teoksissa, joissa oli kuvattu yläluokkaisia ihmisiä vaurauden keskellä, ei juurikaan hymyilty. Sitä ei voi selittää aikakaudellakaan, sillä muuten ei maalauksissa olisi hymyilty Ruotsissakaan. Ehkä jonkin verran synkkyydestä on selitettävissä maalaustekniikalla: suomalaisten teokset olivat öljyvärimaalauksia, joilla on tapana tummeta vanhetessaan. Larssonin teokset olivat sen sijaan akvarelleja. Olisi mielenkiintoista kuulla asiantuntijan näkemys tästä ristiriidasta.

Oma suosikkini yläkerran teoksista oli tämä oheinen Hjalmar Munsterhjelmin Metsälampi kuutamossa. Kuva teoksesta ei tietenkään tee ollenkaan oikeutta teokselle, mutta olette ehkä nähneet tämän ominkin silmin joskus.

Tämän taidenäyttelyn lisäksi olen viimein päässyt tutustumaan myös Logomon Tuli on irti! -näyttelyyn, joka mielestäni on kulttuuripääkaupunkivuoden yksi merkittävimpiä kokonaisuuksia. Näyttely ei pettänyt, vaikka olinkin yllättynyt sen fyysisestä pienuudesta. Olin syystä tai toisesta odottanut suurempaa näyttelyä ja laajempaa hallia. Oli kuitenkin hämmästytävää, miten hyvin näyttelyssä oli toteutettu ajatusta siitä, että ihmiset pääsisivät kokeilemaan ja havainnoimaan asioita itse sen sijaan, että he lukevat tietoja plakaateista. Oma suosikkini näyttelyssä oli Turun palossa 1827 tuhoutuneen Tiirikkalankadun näköisversiot ennen ja jälkeen tulipalon. Mielenkiintoinen oli myös näytös siitä, miten tuo kyseinen tulipalo levisi Turussa. Yllätyin, että Aninkaistenmäeltä tuli levisi ensin joen yli Tuomiokirkolle ja sitten vasta kohti nykyistä satamaa. Esitys pohjoismaisen historian suurimmasta kaupunkipalosta oli aika dramaattinen.

Näyttelyssä havainnollistettiin myös tulen historiaa (saisitko tulen syttymään tuluksilla?) ja tietysti sen sammutuksen historiaa (Voin kertoa, että 100 vuotta sitten veden pumppaaminen silloisella pumpulla oli todella raskasta).


Näyttelyssä pääsi näkemään (ei onneksi kokemaan) millaista on olla rovion keskellä.


Turkuun on muuten avattu heinäkuussa lähiruokakauppa Finska. Käykääpä kokeilemassa! Kyseessä ei ole ensimmäinen luomu- ja lähiruuan puolestapuhuja Turussa, mutta tämä sattuu sijaistsemaan lähellä kotiani, joten tulin poikenneeksi tänne ohikulkiessani. Sain illalla vatsani täyteen maalaisleipomon nokkossämpylöistä ja Tertin kartanon aamuvirkkuteestä. Molemmat olivat oikein makoisia! Kuvia kaupasta ja heidän herkullisista tuotteistaan löytyy kaupan Facebook-sivuilta.

Ja kun nyt suosittelemisen makuun pääsin, niin kerron teille samantien ihanasta turkulaisesta viini-baarista, jonka nimi on Viinille. Heidän viinilistansa koostuu noin 150 viinistä, joista suurinta osaa on saatavilla laseittain (tarjolla on jopa pieniä pruuviannoksia) ja saatavilla on myös viinin kanssa sopivia juustoja ynnä muita pieniä suolaisia makupaloja. Vaikka henkilökunta on todella asiansa osaavaa, tunnelma ravintolassa on rento eikä viini-amatöörienkään (lue: minun) tarvitse tuntea oloaan vaivautuneiksi. Ravintola on vakiinnuttanut paikkansa Turussa hyvin ja tänä vuonna se äänestettiin Viini-lehden valtakunnallisessa äänestyksessä Vuoden Viiniravintolaksi 2011. Itse pääsin nauttimaan pitkästä aikaa Viinille-ravintolan tarjonnasta muutama viikko sitten, kun kävimme viettämässä ystäväni E:n kanssa mukavan illan siellä ja maistelemassa muutamaa loistavaa viiniä.

Lopuksi voisin vielä jakaa kanssanne muutaman hyvän reseptin...

Kummityttöni oli äitinsä kanssa tässä yhtenä viikonloppuna kylässä luonani ja juhlistaaksemme hänen sekä erään toisen ystävämme pienen pojan 2-vuotissyntymäpäiviä leivoimme suklaisen mansikkatortun. Ohjeen olin napannut joskus K-kaupan ilmaisesta reseptilehdestä.

Suklainen mansikkatorttu

Pohja:
200 g talous- tai maitosuklaata
6 dl riisimuroja

Mansikkahyytelö:
5 liivatelehteä
1 limetti
0,5 l tuoreita mansikoita
2 tlk (à150 g) vaniljajugurttia
1 dl sokeria
2 dl vispikermaa

Koristeluun:
0,5 l tuoreita mansikoita
valkoista tai taloussuklaata

Paloittele suklaa ja sulata palat vesihauteessa tai mikroaaltouunissa. Sekoita sulatetun suklaan joukkoon riisimurot. Kiinnitä irtopohjavuoan pohjan päälle leivinpaperi. Levitä vuokaan tasaisesti suklaa-riisimuroseos. Nosta vuoka kylmään.
Pane liivatelehdet kylmään veteen. Raasta hyvin pestyn limetin kuori ja purista hedelmästä mehu. Paloittele puhdistetut mansikat. Vatkaa kerma vaahdoksi. Liuota vedestä puristetut liivatelehdet kuumennettuun limetin mehuun.
Lisää jugurtin joukkoon mansikkapalat, sokeri, limetin kuoriraaste ja liivate-mehuseos. Sekoita vielä seokseen kermavaahto ja kaada seos suklaa-riisimuropohjalle.
Peitä vuoka kelmulla ja anna hyytyä kylmässä vähintään 3 tuntia. Irrota torttu vuoasta ja nosta tarjoiluvadille. Koristele tuoreilla mansikoilla. Vuole suklaasta perunankuorimisveitsellä lastuja kakun pinnalle.
Ota kakku pöydälle lämpiämään hyvissä ajoin ennen tarjoilua, sillä muuten kovaa suklaista pohjaa on vaikea leikata.
Tässä ohje oikein hyvään tattirisottoon, joka onnistuu hyvin myös esimerkiksi siitakesienistä.
Tattirisotto

2 salottisipulia
4 rkl oliviiöljyä
500 g tatteja
3 dl risottoriisiä
n. 8 dl kuumaa kana- tai kasvislientä
2-4 rkl voita
1,5 dl raastettua parmesaania
suolaa, mustapippuria

Kuori ja kuutioi sipulit. Kuullota niitä kattilassa öljyssä keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Lisää sienet ja jatka paistamista hetki. Kaada joukkoon riisi ja sekoittele noin minuutti.
Lisää kuumaa lientä kattilaan noin desilitra kerrallaan. Jatka sekoittamista ja lisää nestettä sitä mukaa kuin edellinen neste on imeytynyt riisiin. Jatka kunnes kaikki neste on käytetty (noin 12-15 minuuttia). Riisin kuuluu olla puuromaista, joten lisää tarvittaessa nestettä. Ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon voi. Lisää lopuksi parmesaani ja sekoita hyvin.
Herkullisia hetkiä!

5 kommenttia:

  1. Oi, täytyykin mennä käymään taidemuseossa! :) Kuulosti tosi hyvältä näyttelyltä. Ja ihan totta, akvarelli on vaan "kevyempää" ku öljy. Mutta pystyy öljylläkin tekemään ilosta (esim. Monet) ja varmaan ois mahdollista tehdä tummaa ja synkkää akvarellilla. Mutta tietty jako näissä kyllä munkin mielestä on.

    T: Hannele

    VastaaPoista
  2. Mua jotenkin miellytää erityisesti Gallen-Kallelan ja Simbergin työt. Erityisesti Simbergin Haavoittunut enkeli on ollu mun suosikki jo pitkään ja haluaisin siitä julisteen, mut en ole löytänyt vielä. Tuo Metsälampi kuutamossa on kyllä hieno myös. Olisi kiva nähdä se alkuperäisenä.

    Suklainen mansikkatorttu näyttää herkulliselle ja sitä se varmasti olikin.

    VastaaPoista
  3. Oijoi paljon mielenkiintoista tekstiä!!

    Larsson on minun ja äitini yhteinen suosikki, harmi vain ettei taideta ehtiä näyttelyä katsomaan kun loppuu juuri tammikuun alussa. Klassikkonäyttelyyn taas toivon ehtiväni, etenkin Schjerfbeckistä pidän paljon. (hänen teoksista koottu seinäkalenteri roikkuu juuri seinällä)

    Finskasta olen myös kuullut paljon kehuja. Kivaa, että Turkuun ollaan saatu tuollainen kauppa.

    Ja hei, ihanalta näyttää tuo kakku! Pirkasta löytyy kyllä paljon hyviä reseptejä... :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista!

    Hannele, oot ihan oikeassa, kyllähän Monet'n teokset on keveitä ja värikkäitä eli ei se synkkyys voi olla öljyväreistä johtuvaista. Oliko Suomessa siis vallalla jokin synkkä realismin kausi vai oltiinko/ollaanko me suomalaiset muuten vaan "ei hymyillä, kun ei hymyilytä" -kansaa? Historiantuntija Terhi-tädin asiantuntemusta kaivataan... :)

    Petra Pauliina, tiesithän, että tuo näyttely muuttaa Helsinkiin Ateneumiin ajaksi 10.2.-29.4.2012, joten teilläkin on kenties hiukan lisäaikaa nähdä näyttely. Toivottavasti pääset näkemään sen!

    VastaaPoista
  5. Todella kaunis Metsälampi kuutamossa, herkullisen näköinen kakku ja Viinille kuulosti paikalta, jossa varmasti Peten kanssa mielellään piipahdettaisiin!

    Elina

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!