maanantai 7. maaliskuuta 2011

VÄREJÄ VÄREJÄ VÄREJÄ!!!

Päätin viime viikolla, että Kevät on nyt alkanut. Kyllästyin lopullisesti ja totaalisesti Talveen ja julistin Kevään saapuneeksi. Onneksi Talvi kuuli julistukseni eikä asia jäänyt ainoastaan minun päätökseni varaan - merkkejä Keväästä on kaikkialla. Ilmat lämpenivät ja aurinko on sulattanut hyvää vauhtia lumia ja jäätiköitä. Mandariinipuuni on suorastaan hullaantunut lisääntyneestä auringonvalosta ikkunalaudallani ja siitä johtuvasta lämmöstä, joka ajoittain nousee neljään-viiteenkymmeneen asteeseen. Uudet lehdet ovat monta kertaa suurempia kuin kamalasta talvesta selviytyneet käppänät.

Yhtä varmasti kuin jokaisen joulun jälkeen saan kaappiensiivousvimman, keväisin saan pakkomieleen väreihin. Musta, ruskea ja valkoinen eivät yhtäkkiä enää miellytäkään ja mieli kaipaa ympärilleen värejä. Tänä vuonna vihreä on väri, jota pitäisi olla kaikkialla. Siihen silmäni kiinnittävät huomiota lehtiä selatessani ja yllättäen huomaan TARVITSEVANI vihreitä servettejä, mukeja ja hansikkaita. Mitä kirkkaampi vihreä sen parempi. Olen onnistunut hillitsemään mielihalujani ja siinä vaateteollisuus on ollut suureksi avuksi. On nimittäin huomattavasti helpompaa löytää kaupasta musta paita kuin vihreä. Viikko sitten onnistuin löytämään Aleksilta B. Youngin vaaleanvihreän hempeän paidan, jossa on kauniita naisellisia yksityiskohtia. Erityisesti pidän noista hihansuista ja maltillisesti rypytetyistä olkapäistä. Luulen, että tätä paitaa tulee tänä keväänä käytettyä paljon.
Takana oleva viikonloppu on ollut suorastaan ihana, rentouttava ja inspiroiva. Perjantaina yllättäen iski palapeli-into ja kaivoin kaapista Pariisin Louvrea esittävän tuhannen palan palapelin esiin. Sen parissa on mennyt monta tuntia kuin huomaamatta tänä viikonloppuna. Mutta voin kertoa, että palapelin tekeminen Pariisista ei vähennä hiukkaakaan matkakuumetta matkustaa itse paikanpäälle. :)

Viime viikolla koin alkuviikosta luomisen tuskaa. Olisin halunnut askarrella jotain, mutta en innostunut mistään ideasta, mitä ohjekansiostani löysin. Pyörittelin vain skräppi-papereita käsissäni monta tuntia tekemättä niillä loppujen lopuksi mitään. Käsillä tekemisen into purkautui nyt viikonloppuna, kun päällystin tylsät kalenterin kannet uudestaan söpöillä Marjolein Bastinin kiiltokuvilla, joita rakastan yli kaiken. Kansiin päätyivät kaksi hyvin kalenterin kansiin sopivaa ajatusta: "Kun ihmisellä on ollut oikein kiire, hänen täytyy odottaa sieluaan" (Kiinalainen sanalasku) sekä "Tärkeille asioille on aina aikaa."


















Lisäksi viimeistelin suunnitelmani tehdä mökille valkoisia koristetyynynpäällisiä, joihin painatan suvun mustavalkoisia valokuvia viime vuosisadan puolivälistä (kuva vasemmalla). Sain aikaiseksi käytyä pitsikaupassakin, josta hankin parikymmentä metriä valkoista pitsiä somisteeksi tyynyihin. Näistä tulee ihanat tyynynpäälliset! Inspiraation poikasta odottaa vielä neulottu pikkukäsilaukku (kuva oikealla), joka valmistui viime viikolla. Vielä haluan tehdä siihen jonkin "räväkämmän" värisen koristeen, pinkin kukkasen tai jotain vastaavaa. Tuo sininen perhonen sopii kyllä hyvin väreiltään, mutta on aavistuksen pliisu... Tämä käsilaukku pääsee näkemään maailmaa: koristeongelman ratkettua se lentää Brysseliin saakka lahjaksi.

Luovien ajatusten lisäksi viikonloppuuni kuului mukavia hetkiä hyvä ruuan parissa. Lauantaina kävimme ystävän kanssa syömässä Turun ranskalaisessa ravintolassa Le Porcissa ja sunnuntaiaamuna kävin kuohuviinibrunssilla Roccassa pääkirjaston lähettyvillä. Runsas buffet sisälsi kaiken perusaamiaisen lisäksi mm. luonnonjugurttia hedelmillä ja pähkinöillä, croissantteja, paistettuja sieniä, kananmunaa ja pekonia, salaattia sekä tietenkin sitä kuohuviiniä. Sillä aamiaisella jaksoinkin pitkälle iltaan. Kävellessäni kotiin Roccasta näin vielä Kevään voimaa uhmaavan uhkarohkean hiihtäjän Aurajoen jäällä! Joki oli lähes sula reunoilta, mutta niin se jää vaan keskellä hänet kantoi. Mahtoikohan päästä kuivin jaloin jäältä pois... Itse en ole uskaltautunut jäälle kertaakaan Turussa asumiseni aikana, vaikka joki on joka vuosi jäätynyt ihmisiä kantavaksi.

Nautinnollista kevättä ja varokaa heikkoja jäitä!

5 kommenttia:

  1. Aivan ihanan kuuloinen viikonloppu sulla on ollut! Vitsit, että niistä tyynynpäällisistä tulee varmaan todella hienot! Mulla on kanssa kaikenlaisia papereita hamstrattuna ja viimeksi viikonloppuna ostin sellaisia ihania wedding-aiheisia papereita...mutta inspiraatiota ei ole vielä syntynyt, että mitä niillä tekisin. Ihanaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Mie saan ihan kohta lääkitystä Pariisin matkakuumeeseen! Lauantaina lähtö keväiseen Pariisiin! Kiitos vielä niistä vinkeistä!
    -Kiriliini-

    VastaaPoista
  3. eikös sinun, rakas sisko pitänyt olla se syksy ihminen ja minun kevät.. tartuta minuunkin vähän kevät intoa, ei tällaisen talven jälkeen usko, että kevät tulee ikinä - paitsi matkustamalla :p

    VastaaPoista
  4. Ei mun väri-innostus tarkoita, että tykkäisin keväästä mitenkään erikoisesti! Vihaan lintuja ja vesilätäköitä. Lisääntyvä aurinko paistaa silmiin ja allergiaoireet kukoistaa. Kevät on mun inhokkivuodenaika. Mutta värit vähentää hiukan sitä tuskaa. :D

    VastaaPoista
  5. Vihreä on niin ihana väri.. Mulle sopiskin vielä sellanen nurmikonvihreä, ja tykkään siitä kovasti, mutta se tuntuu aika ärtsyltä valinnalta.. Jopa shokkipinkki on normaalimpi väri vaatteissa kuin kirkas vihreä! Se on kyllä hassua//Linda

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!